Hyvä parisuhde ei rakennu onnen päälle

Teksti: Terhi Kangas
Kuva: Shutterstock

Huonoja uutisia romanttisten elokuvien ystäville. Tosielämässä ei unelmapareja ja niitä Ainoita Oikeita ole olemassa. Parisuhdeonni on enemminkin tyytyväisyyttä kuin jatkuvaa roihua suurella liekillä.

Pakahduttavan rakastumisen tunteen vallassa silmiin katsoo maailman täydellisin ihminen, joka saa jalat notkumaan. Sen tunteen soisi jatkuvan pidempäänkin. Arjessa rakastuminen muuttuu kuitenkin rakkaudeksi, joka ei voi olla pelkkää onnenhuumaa. Siksi esimerkiksi Parisuhdekeskus Katajan visiona ovat parisuhteisiinsa tyytyväiset parit.

– Vahvistavan parisuhdetyön pioneeri Liisa Tuovinen on hienosti kuvaillut, että rakastuminen on suojakupu, jonka alla rakastamisen taimi pääsee kasvamaan. Yksi parisuhdeonnen edellytyksistä on se, että erottaa rakastumisen ja rakastamisen toisistaan, toteaa Katajan kouluttaja ja suunnittelija Sari Liljeström.

Liljeström on tehnyt vahvistavan parisuhdepuolen töitä järjestössä lähes kaksi vuosikymmentä ja kouluttanut valtavan määrän ammattilaisia. Lehdestä saadut parisuhdevinkit eivät hänen mielestään saisi aiheuttaa kenellekään tunnetta, että tuollainenkos sen parisuhteen pitäisi olla. Siksi hän ei halua antaa mitään vinkkivitosia, joilla parisuhde kuin parisuhde pidetään onnellisena. Mutta tiettyjen perusasioiden kautta voi jokainen peilata oman parisuhteensa tilaa ja omaa tyytyväisyyttään siinä.

Onnellinen tuntee itsensä

Onnellisen parisuhteen kulmakivi numero yksi on Liljestömin mukaan aina tyytyväinen parisuhteen osapuoli. Siis kahden sijasta yksi. Onni lähtee yksilöstä. Tätä ajatusta tukevat myös kaikki tutkimukset. Siksi paras neuvo parisuhteeseen tyytymättömälle onkin: katso itseesi. Kaikki periaatteessa tietävät, että vain itseään voi muuttaa, mutta odotamme silti usein, että toinen ihminen toisi onnen parisuhteeseen. Itseensä tutustuminen, vuorovaikutus- ja tunnetaitojen opettelu ovat keskeisiä asioita parisuhdeonnesta puhuttaessa.

– Parisuhteen tarpeentyydytys ei toimi kuten äidin ja vauvan välillä: kun vauva itkee, äidin rinnat täyttyvät maidosta. Emme voi tietää mitä toinen onneensa tarvitsee, jos hän ei sitä kerro. Kahden aikuisen välillä tarpeiden tyydytyksen on perustuttava siihen, että kumpikin osaa kertoa mitä tarvitsee ja kaipaa.

Parisuhteessa asiat eivät siis toimi automaatiolla, mutta toisaalta Liljeström karttaa myös sanontaa, että parisuhteen eteen olisi tehtävä valtavasti töitä. Oleellista on, että on toisesta aidosti kiinnostunut, sillä jos niin ei ole, alkaa väistämättä tiet erkaantua.

 

Liljeström haastaa miettimään, voisiko onni syntyä ihan vain tyytymättömyyden puutteesta. Sillä tyytymättömyys on kuin tarrapallo: se mihin keskittyy, se lisääntyy. Jos miettii koko ajan, mikä kaikki on pielessä, yhä useampi asia on äkkiä pielessä. Onnellisessa parisuhteessa elävä on hyväksynyt, että kaikkea ei voi saada. Koska onni on myös parisuhteessa yksilöstä kiinni oleva asenne, ei Liljeström allekirjoita mitään unelmapariteoriaa. Ei ole tähtiin kirjoitettua rakkautta tai toisilleen luotuja ihmisiä.

– Niin sanotut sielunkumppanit ja oikeat ihmiset tehdään. Joskus voi käydä hyvä tuuri ja parisuhteen osapuolet pääsevät helpommalla. Yhden teorian mukaan meitä kuitenkin kiinnostaa ihmisenä juuri hän, joka kasvattaa meitä eniten, eli se ”vaikea tyyppi”.

Lupa olla hiilloksella

Toisilleen sopivia ihmisiähän on yritetty kohtauttaa myös esimerkiksi Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa, jossa ammattilaiset ovat muodostaneet teoreettisia unelmapareja. Silti homma ei ole läheskään aina toiminut. Liljeström näkee suurimmaksi syyksi epäonnistumisille tv-kameroiden läsnäolon ja niiden tuoman paineen ja täysin epäluonnollisen ympäristön. Samalla erot todistavat, että parisuhdeonni on lopulta jotain ihan muuta kuin toisilleen täydellisesti sopivia ihmisiä. Jos näin olisi, ei pitkiä parisuhteita olisi lainkaan, sillä me kaikki muutumme ajan myötä. Kukaan ei ole kolmenkymmenen vuoden päästä enää täysin samanlainen ihminen, johon kumppani rakastui.

Sari Liljeströmin mukaan ei tarvitse huolestua, jos huomaa aiemmin niin onnelliselta tuntuneen parisuhteen väljähtyneen. Omasta kokemuksestaan hän tietää, että samaan ihmiseen voi rakastua monta kertaa uudelleen. Liljeström avioitui miehensä kanssa jo 17-vuotiaana ja liitto on kestänyt 40 vuotta. Hän on oppinut luottamaan, että pitkässä parisuhteessa tulee viileämpiä ja kuumempia kausia.

– Ne ovat osa parisuhdeonnea. Rakkaus on kuin takkatuli, joka saa joskus olla hiilloksellakin. Mutta jos ei koskaan laita pökköä pesään, se sammuu. Joskus pitää mennä toista lähelle, vaikka ei tekisi mielikään.

Usein kuulee sanottavan, että onnellisessa parisuhteessa puhutaan paljon. Puhuminen on Liljeströmin mielestä yliarvostettua, sillä kaikille se ei ole lainkaan luonteva tapa olla vuorovaikutuksessa. On toki tärkeää kertoa toiselle omista tarpeistaan, mutta rakkautta voi osoittaa myös ilman sanoja, kosketuksilla ja eleillä. Ja ennen kaikkea jokainen tarvitsee itsetuntemusta, jotta on kykyä kertoa toiselle, mitä itseltä puuttuu. Mitä läheisemmän suhteen haluaa, sitä enemmän on oltava valmis paljastamaan kaikkein yksityisimpiä puoliaan. Onnelliset parit kertovat toisilleen unelmistaan, peloistaan ja pettymyksistään.

”Kasvoimme erillemme” on tyypillinen tapa ilmaista korrektisti, kun aiemmin niin onnellinen pari päätyy eroon. Liljeström on kuullut monta surullista tarinaa siitä, kuinka parisuhde päättyy toisen oman kehityskriisin takia, mutta ongelma ei häviäkään eron myötä. Sen sijaan ainoa tuki lähti.

– Erossa paetaan liian usein omaa hankalaa oloa, mutta itsestään ei saa eroa. Siksi itsetuntemus ja tyytyväinen mieli ovat myös parisuhdeonnen parhaita takeita.